Vielä muutama kuukausi sitten uskoin pysyväni loppuelämäni saman miehen kanssa. Tämän miehen olin tavannut itseni ollessa kuusitoista. Ehkä liian aikaisin ja hätiköidysti päädyimme yhteen, sillä en tiennyt hänestä paljoa, paitsi sen, että olin hyvin vakavasti ihastunut.
Kaksi ja puoli vuotta pysyimme yhdessä. Eroon meillä oli monia syitä. En ollut täydellinen tyttöystävä, eikä hän täydellinen poikaystävä. Suurimmaksi esteeksi meille muodostui hänen mustasukkaisuus. Osittainhan siihen oli syytäkin, sillä nautin kovasti miehien huomiosta. Baarin lähdin aina ystävieni kanssa, en koskaan mieheni.
Nyt ovat asiat toisin.Vaikkakin asumme vielä yhdessä, sillä tällä paikkakunnalla vuokra-asuntoja löytyy hyvin niukasti. Mutta miehet, keille olen jo ennen eroamme puhunut, ovat kuin alkaneet kilpailemaan keskenään. Löydän jokaisesta ainoastaan hyviä puolia, joka vaikeuttaa ajatuksiani.
Mies nro 1, on vaalea, hieman lyhyt, mutta komea, urheilullinen, hauska ja huomaavainen, vaikkakin vaikuttaa hieman pleijeriltä.
Mies nro 2 on myös komea, mutta myös pitkä, tumma, ja hieman ujo. Tämä ujous on yksi hyvin vetoava puoli, sillä siitä löytyy hieman haastetta. Hänessä on myös hyvin rohkea puoli, joka astuu esiin muutaman juotavan jälkeen.
Mies nro 3 on hyvin mukava ja rohkea. Hyvä musiikkimaku on plussaa. Hän on ihana persoona.
Blogini käsittelee siis näitä kolmea miestä. Ja osittain muutamaa muuta..
Mies numero 1
Istuessani olohuoneen sohvalla parkkeen ovi auki kuulin sateen ropinan. Ensimmäinen ajatus oli, olinko unohtanut autoni ikkunat auki. Ei kai se voi olla mahdollista. Vai voiko? Nousin ylös ja katselin parkkipaikalle. Kiinni näytti olevan. Istahdin takaisin sohvalle kissani viereen joka varovasti raotti silmiään. Otin kesken jääneen kirjan käteeni ja jatkoin lukemista. Tämä kyseinen kirja käsitteli sinkkuutta, sen hyviä- ja huonoja puolia. En edes muista milloin olin viimeksi lukenut muuta kuin Cosmopolitania.
Valitettavasti sateen ääni oli saanut jo ajatukseni muualle joten jouduin keskeyttämään lukemiseni. Nämä olivat eron jälkeen niitä vaarallisia hetkiä. Istua nyt yksin kotona vailla tekemistä, joten väkisinkin sitä alkaa ajattelemaan asioita. Oli ne hyviä tai ei.
Ajatukset eksyivät väkisin viime lauantaihin baarin jälkeen, kun olin mennyt mies numero ykkösen luokse. Kuitenkin jokin esti minua tekemästä mitään tämän miehen kanssa, joka oli varmasti yksi viisaimmista päätöksistäni. Mutta varmasti myös yksi vaikeimmistani. Viikko erostani ja olisin heti hypännyt toisen miehen kanssa sänkyyn? Mitähän muutkin olisivat ajatelleet. Varsinkin kaikki muut mies ehdokkaat.. Kolmen tunnin unien jälkeen kiirehdin äkkiä meikkaamaan, siis ennen kuin mies ehtisi herätä. Pelkäsin hänen reaktiotaan, että olisi tehnyt väärän valinnan. No tuskinpa nyt sentään.
Miehen herättyä järkytys oli kyllä suuri. Hän oli melkein kokonaan unohtanut, että oli tullut minun kanssani. Ja varsinkin kun heräsi puolialastomana (Siis vain paita päällä.). Koko aamu meni jutellessa, ja pyysin häntä myös heittämään minut kaverilleni. Eipä tarvinnut kauaa suostutella.
Seuraavana päivänä juttelin hänen kanssaan facebookissa. Alku keskustelua en muista, mutta lopun sitäkin paremmin; hän pyysi minua leffaan. Ja juuri kun olin muutama päivä sitten valittanut ettei kukaan mies tajua pyytää minua mihinkään. Tottakai myönnyin ja vaihdoimme vasta tässä kohdin numeroita, jotta voimme sopia ajan tarkemmin. (Olinhan koko kesän jutellut tämän miehen kanssa).
Sade vain yltyi ja suunnitelma lenkistä kaverin kanssa sai jäädä haaveeksi. En oikein tiennyt, missä voisin ystävääni tavata niin, että voisimme jutella rauhassa. Sillä tämä kyseinen ystävä tunsi varsin hyvin mies vaihtoehto numero ykkösen. En oikein tiennyt miten selittäisin tilanteeni hänelle. Tuskinpa uskaltaisin kertoa yöpyneeni hänen luonaan.. Jos hän vaikka haukkuisikin miehen aivan lyttyyn ja kehottaisi minua pysymään hänestä kaukana.
Eron jälkeen kuvittelin, että saisin viettää loppuelämäni yksin. Kuitenkin elämääni vaikeutti se, että olin kiinnostunut monesta miehestä yhtäaikaa, enkä varmasti koskaan osaisi päättää kenestä pitäisin eniten. Sinkkuuden etuus oli kuitenkin se, ettei tarvinnut tehdä nopeita ratkaisuja. En tosiaankaan ollut valmis seurustelemaan pitkään aikaan. Pelkkä ajatus siitä, että joutuisin taas tottelemaan jotain muuta oli vastenmielinen. Nyt olo oli kuin linnunpojalla, joka pitkän huolenpidon jälkeen nousee siivilleen ja alkaa elämään omaa elämäänsä taivaalta seuraten, mitä on tarjolla.
Jos joku mies haluaa pyytää minua leffaan niin mikäs siinä. Ei se tarkoita sitä, että joutuisin taas parisuhteen kahleisiin, eihän? Varsinkin jos pelaan korttini oikein ja ilmoitan heti alussa etten etsi vielä mitään vakavaa. Voihan sitä aina pitää hieman hauskaa, sillä ei elämän tarvitse olla niin vakavaa.
Pitkän huokauksen jälkeen katseeni käväisee kesken jääneessä kirjassani. Ajatukseni ovat taas hälvenneet, joten pystyn taas jatkamaan kirjan parissa. Sadekkin on vihdoin hellittänyt. Uskaltautuisinko kuitenkin lähteä lenkille?
