Vain kavereita?

Tiistaina 22.5.2012

Numero 9 ja 10 ovat saaneet ajatukseni aivan sekaisin. Koska 9 oli minulle ilkeä laittamalla viestiä, jossa sanoi ettei välttämättä jaksa odottaa niin kauan, että tiedän haluavani seurustella. Siis ei jaksa odottaa minua? Luulisi, että hyvää kannattaa odottaa. Vai olenko kuitenkaan niin hyvä? En taida olla.. varsinkin kun näiden viestien jälkeen hermostuin häneen ja soitin numero 10 ja menin hänen luokseen yöksi... oliko se väärin? En tosiaan osaa sanoa vielä. Koska tapahtumien jälkeen numero 9 ihmetteli miksi halusin nähdä häntä, ja eikö tämä juttu selvinnyt jo. Ja kun sain juteltua, kaikki oli taas hyvin. Tähän päivään asti.

Ysi laittoi viestiä, että tunnun enemmän kaverilta.. Mitä tähän olisin sanonut? Enhän halunnut seurustella, mutta mahdollisuuden menettäminen otti koville. Mitä teen kun haluankin seurustella? Hän pitää minua vain kaverina vain siitä syystä, että hengailen muutenkin hänen kavereidensa kanssa. Onko se outoa? Ei mielestäni, koska olen tutustunut heihin kaikkiin suunnilleen yhtä aikaa.

Vielä olen sentään onnekas, sillä ysi ei ole kuullut minun ja kympin jutusta. Ja jos se on minusta kiinni, ei tule koskaan kuulemaankaan. Mielestäni en kuitenkaan tehnyt mitään väärää. Hän itse sanoi, että se oli siinä. En oikein tieäd mitä tekisin. Epäröin puolet ajasta, ja silloin kun 9 on epävarma, minä olen varma. Hän on ensimmäinen pitkään aikaan kenen kanssa voisin kuvitella seurustelevani. Ajoitus on vain pahasti väärä. Haluan nimittäin kesän pysyä sinkkuna, jotta saan tosiaan tehdä mitä haluan. Mutta kuitenkin kun jatkan epäröintiä, menee mahdollisuuteni kauemmaksi. Pian hän ei ole enää kiinnostunut, jolloin minä tietenkin olen.

 Yritän keskittyä nyt oikeisiin ongelmiin, siis miehiin. Miehethän ovat kaikkien ongelmien alku ja loppu. Täytyy vain selviytyä päivä kerrallaan, vaikka koville se ottaakin.

Kaksi numeroa, kaksi ongelmaa

Tiistai, 8.5.2012

Viime lauantaina elämäni sai taas uuden suunnan. Ja muutaman ongelman lisää. Siis puhun numeroista. Olimme ystäväni synttäreitä juhlimassa hänen kotonaan (itse olin selvinpäin, koska olin tietysti viikonlopun töissä..). Noh, sinne ilmestyi sitten kaverini kaksi jätkä kaveria. Ei siinä mitään ihmeellistä, olin aivan normaalisti ja oli ihan hauskaakin. Illan aikana aloin kuitenkin huomata, että molemmat alkoivat katselemaan minua.

Kun lähdimme baariin, nämä molemmat miehet hyppäsivät autooni. Baarissa alkoi stten näiden miesten tappelu minusta. Molemmat halusivat numeroni (tällä kertaa puhun puhelinnumerosta), molemmat halusivat tanssia kanssani hitaat ja molemmat halusivat lähteä kanssani sieltä pois..

Numero 9, hyvin komea, hauska ja suunnileen minun pituinen. Hän olisi halunnut maksaa minut sisään, mutta en antanut. Onnistui ostamaan minulle kuitenkin kokiksen. Hän oli vähemmän kännissä kuin numero 10, joka on siis ysin paras ystävä.. hänkin on komea ja hauska. Jotain hänessä oli kuitenkin sellaista, että lopulta tanssin hänen kanssaan hitaat. Ja vieläpä numero 2 naaman edessä! Kyllähän hymyilytti!

Lopulta olin kuitenkin pilkkuun asti ja aloin heittämään porukkaa kotiin. Ensin heitin 10 ja sitten 9. Juttelimme hänen kanssaan vaikka kuinka kauan pihassa, ja koko ajan yritti kysellä mitä teen seuraavana päivänä. Sanoin, että en tiedä. Enkä tosiaan antanut mitään selvää vastausta. Hän vain naurahti, että onpa jäätävää. Mutta sanoi soittelevansa kuitenkin.

Juuri kun olin päässyt kotiin numero 10 soittaa minulle ja tarvii uudestaan kyytiä. Mietin hetken, että lähdenkö vai enkö. Eikai hänelle voinut sitten sanoa ei, vaikka siinä vaiheessa minulla oli suunnilleen neljä tuntia aikaa nukkua ennen töitä. Heitin sitten ”muutaman” ihmisen kotiin, ja kympin sitten viimeisenä. Hän olisi halunnut pussata minua edes poskelle, mutta hymyilin vain ja sanoin, että meneppäs nyt siitä. Hänkin lupasi soitella seuraavana päivänä..

Kolmen tunnin yöunien, ja yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen näin tätä tyttökaveriani, kenen synttäreillä olimme olleet. Hänen viisas idea oli lähteä näiden miesten kanssa katsomaan leffaa parin muun jätkän kanssa erään kotiin. 9 nojaili minuun loppu leffan ajan ja 10 vaikutti aika vaitonaiselta. Leffan jälkeen lähdimme kaverini kanssa heittämään jotain niistä kotiin ja sillä matkalla sekä 9 että 10 laittoivat minulle viestiä. Olin aivan kusessa näiden kanssa..

Eilen kävin sitten kuitenkin 9 kanssa kahvilla. Ja vähän ajelemassakin. Aika moni meidät taisikin huomata, sillä jokainen jäi tuijottamaan suu auki. Tänään aamulla olin sitten saanut viestin, jossa hän haluaisi huomenna lähteä katsomaan kanssani leffaa.. Mitä voisin vastata? Lupasin 10 viedä tavarat, jotka hän unohti autooni viikonloppuna. He taitavat molemmat olla minuun ihatuneita.. Ja mikä pahinta, parhaita kavereita! Siispä jos tekisin jotain väärin, saattaisin rikkoa heidän välit. Molemmat ovat ihania, mutta miten voin tapailla toista ilman, että toinen saa siitä tietää? En ilmeisesti mitenkään. Haluan kuitenkin nähdä heitä molempia. Miksei koskaan voi kaikki mennä niinkuin pitäisi? Onko rakkauden etsiminen oikeasti näin vaikeaa? En tosiaan haluaisi valita näiden kahden väliltä.. Tarkoittaako se sitten sitä, että joudun unohtamaan molemmat? Pahimmassa tapauksessa kyllä niin taitaa olla..

Mies menneisyydestä

1.5.2012

Olipahan taas vappu.. Kaikki meni hyvin niin kauan kunnes numero 2 tuli baariin.. Kyllä, haikailen edelleen hänen peräänsä, vaikka koko jutun lopusta on jo varmasti yli puoli vuotta. Tyhmänä tyttönä halusin mennä juttelemaan hänelle. Ongelmana oli se, että hän ei tosiaan halunnut puhua minulle. Miksei? Yritin kovasti, kunnes lopulta pöydässä sanoi minulle monta kertaa, että mene pois. Jokainen sana oli kuin veitsellä olisi lyöty suoraan sydämeen uudestaan ja uudestaan.. Ja tämä sydän alkoi vuotaa, siispä kyyneleet tulivat silmiini. En kestänyt enää, joten lähdin itku kurkussa kävelemään kotiin päin.

Kaveritkaan eivät saaneet oloani paremmaksi ja laittelivat viestiä, että onko kaikki ok.. Mikään ei ollut ok! Minut oli torjuttu. Ja vielä mies, keneen olin rakastunut. Alussa hänessä oli haastetta mutta taitaakin olla mahdoton tehtävä! En ymmärrä mikä hänessä on ja miksi edelleen haluan hänet. Miehiä riittäisi jonoksi asti, mutta tämä ei ole kiinnostunut. Ainakaan enää. Ärsyttää kun en osaa olla vahvempi. Samantien kun hän torjuu minut, lähden itkien kotiin. Mikä ei ole oikein? Aika vahva humalatila sen kyllä teki. Selvinpäin olisin sanonut hänelle suoraan mitä ajattelen, ja mennyt takaisin ystävieni luokse.

Noh, mikä on tehty on tehty. En tosiaan halua enää puhua hänelle. Tai siis haluan, mutta en mene. Ja jos hän joskus yrittää minua, en anna mahdollisuutta. Kuka haluaisi roikkua yhdessä ihmisessä niin kauan? Puoli vuotta on jo liikaa ajatuksia hänestä. Mitä sitten aion tehdä? Nostan pään ylös, lopetan turhan itkun, ja lähden eteenpäin. Numero 2 on vihdoin kuopattu!

Lopullisesti ohi

13.4.2012

Kaksi päivää sitten olin numero 8 kanssa ajelemassa. Aluksi oli vaikeuksia keksiä puheenaiheita, mutta lopulta alkoi sujumaan. Vähän liiankin hyvin. Parkitimme jonkun aikaa kun hän teki aloitteen. Ei sen enempää kuin pientä pussailua mutta silti. Olisin mielelläni jäänyt autoon, mutta kello alkoi olla paljon. Lähtiessäni hän kyseli mitä teen seuraavana päivänä ja sanoi ilmoittelevansa. Kuitenkaan eilen illalla mitään ei ollut kuulunut, joten laitoin viestiä (Ja taas turhan nopeasti?) . Salilla hän oli, mutta ei sen enempää ollut tulossa paikkakunnalleni. Joten annon asian vain olla. Jos hän on vielä kiinnostunut niin saa luvan osoittaa sen.

Tänään numero 7 kävi luonani. Ajattelin, että nyt on hyvä aika puhua hänen kanssaan tilanteesta. Ensin hän ei näyttänyt ymmärtävän kun sanoin, että on parempi jos ollaan vain kavereita. Niinkuin oikeasti kavereita. Hän taisi vähän loukkaantua kun sanoin, että ei tämä olisi toiminut..

Yritin vakuutella näin olevan parempi. Onnistun vaan aina loukkaamaan kaikkia niinkuin on huomattu. Kysyin häneltä, että ymmärtääkö tilanteen ja sen mitä teen. Vastaus oli että eiköhän se tullut aika selväksi, ja lähti. Hän jätti minut sohvalle istumaan kyynelten kohotessa silmiini. Tiesin sen olevan oikein, mutta se sattui pahasti. Ainut tapa jolla voin suojella häntä, on lopettaa tämä. Minun täytyy antaa 7 mennä, jotta hän voi jatkaa elämäänsä eikä jäädä murehtimaan minua. Mutta miksi minun täytyy kärsiä? Suojeleminen ei ole helppoa. Se, että hän suuttui minulle on hyväksi hänelle, vaikkei välttämättä tiedäkkään sitä.

Kauan jaksan itse enää tällaista? Miksi kaikki aina ihastuvat minuun kun lopputulos on aina sama. Molempiin osapuoliin sattuu, ja minuun aina vain enemmän. Joka kerta on muistutus edellisestä, kuinka paska ihminen voi oikeasti olla..

Nousin ylös sohvalta ja katselin ikkunasta kun hän käveli autolleen ja kaahasi pois. Taas yksi mies vähemmän elämässäni.. ja tällä kertaa en tiennyt, tuleeko hän enää takaisin.

+/- numero

10.4.2012

Viikko sitten sunnuntaina jotain hyvin kummallista tapahtui. Olin lähdössä ystävältäni kun huomasin että illan aikana oli tullut lunta. Noh, otin takavetoisen autoni alle ja lähdin keskustaan liukastelemaan sillä. Ei mennyt kauaakaan, kun taakseni ilmestyi musta mersu. Katselin sitä taustapeilistäni ja tiesin tasantarkkaan kuka se oli. Eräs komeimmista miehistä ketä tiedän. Jonkin aikaa se seuraili minua ja sitten tapahtui. Puhelimeni soi. Empimättä vastasin siihen ja kuulin ”älä aja niin kovaa ku ei me pysytä perässä. Tuutko käymään röökillä?” no itsehän en polta, mutta seuraksi menin kuitenkin. Siinä oli auton omistaja, kenestä tuli numero 8, sekä hänen kaverinsa. En tosiaan tiennyt, että näin voi edes käydä! He olivat rekkarini perusteella etsineet nimeni ja sen kautta puhelinnumeroni.

Tupakan jälkeen he sitten kysyivät lähdenkö kahville vähän pidemmälle. No minähän lähdin. Tiesin nämä molemmat henkilöt, koska he olivat useammin kuin kerran käyneet työpaikallani hakemassa kahvia tai tupakkaa. Siispä lähdin hyvillä mielin heidän mukaansa. Enkä kadu sekuntiakaan!

Ja eilen näin heidät uudestaan. Tällä kertaa tämä numero 8 pyysi puhelinnumeroani kun hänen kaverinsa oli hetken muualla. Tottakai annoin sen. Ja sillä aikaa kun hän oli juttelemassa jonkun toisen kaverin kanssa olin lähtenyt kotiin nukkumaan. Viestiä hän kuitenkin laittoi ja olisi halunnut vielä nähdä. Voisiko tästä jopa tulla jotain? Tämä tapaus on jotenkin erilainen.

Kuka olisi uskonut, että näin voisi käydä tosielämässä? Harvoin sitä törmää miehiin tällä tavalla! Tästä voi tosiaan tulla jotain hyvin mielenkiintoista!

Ainiin, ja hyvin harmi sinänsä, että taisin rikkoa taas yhden sydämen.. nimittäin numero 7. Hän ei tainnut kestää minun ja numero 6 kaveruutta vaan sanoi ettei halua olla enää yhteyksissä.. miten miehestä voi tulla mustasukkainen jos päätimme alunperinkin olla kavereita? Taisi olla liikaa pyydetty jatkamaan ”suhdettamme” kun hänellä tuli tunteet peliin.. Opinpahan taas jotain uutta.. harmi vain jos se nyt maksoi minulle yhden kaverisuhteen tajutessani sen liian myöhään..

Niin lähellä..

22.3.2012

Numero 7:sta tuli jo neljäs mies tänävuonna jolle tein selväksi, että haluan olla vain kaveri. Luulisi tämän olevan siis aina vaan helpompaa, kun on puheet jo valmiina. Vaan ei. Jokainen kerta on yhtä vaikea kuin edellinen.

Noh jokatapauksessa, kun sain asiani sanottua (Jotenkin, että olen juuri eronnut pitkästä suhteesta enkä tosiaan etsi mitään vakavaa..), yllätyin täydellisesti! Kuulin sanat joita en ollut kenenkään edellisen miehen sanovan. Hän ei myöskään halunnut mitään vakavaa. Hän halusi jatkaa samalla tavalla, ja että ulkopuolisesti näyttäisimme vain kavereilta.. jotka nukkuvat yhdessä..

Tämä järjestely sopi minulle loistavasti! Ensimmäinen mies kuka ei halunnut seurustelu suhteeseen. Olin siis löytänyt ensimmäisen fuckbuddyni. Olin täysin varma, että tämä toimisi.

Jonkun aikaa sitä kesti, kunnes eilen sain viestin, jossa hän ilmoittaa alkaneensa kiintyä minuun.. Viestin luettuani jäin vain tuijottamaan sitä ja mietin, voiko se olla totta. Miten olinkaan saanut sen ainoan miehen, kuka ei halunnut minusta enempää, mielen muuttumaan? Enkö tosiaan voisi koskaan saada suhdetta millaisen minä haluan?

Yksi hyvä asia tapahtui kuitenkin. Lauantaina minulle tuli hyvin paska fiilis jota en enää kestänyt. Laitoin siis numero 6:lle viestin, jossa sanoin, että nyt on pakko jutella. Siispä tapasimme keskustassa ja kerroin kuinka paha olo minulla on ollut, ja pelkäsin, että hän on minulle vihainen. (syytäkin olisi ollut..) Hän vakuutti minulle ettei ole vihainen vaikka ilme kertoi muuta. Myöhemmin illalla hän kuitenkin kysyi missä olen ja jos oltaisiin voitu nähdä. Siispä olen nyt nähnyt häntä säännöllisesti ja olen iloinen, että sain hyvän ystäväni takaisin. En koskaan halua enää vaarantaa sitä, sillä hän on minulle todella tärkeä!

Olen huomannut, että vasta erottuani, olen alkanut saada selville kuka oikeastaan olen. En tosiaankaan ole parisuhde ihminen, ainakaan juuri tällä hetkellä. Nautin saada tehdä mitä haluan, mennä minne haluan eikä tarvitse joka välissä kuunnella kuinka väärin teen, jos vaikkapa juon joka viikonloppu. Minusta on ihanaa kun miehet pyörivät ympärilläni. Saan heiltä kunnioitusta ja hyväksyntää. Olen huomannut, että on helpompaa liikkua miesten, kuin naisten kanssa. Tietysti poikkeustapauksiakin on.

Olen muuttunut täysin tämän hieman yli puolen vuoden aikana. Minua ei kyllä tunnistaisi siitä mitä olin vuosi sitten. Pidän kyllä tästä uudesta minästäni. Rohkeutta on tullut ujouden tilalle, enkä aivan niin paljoa jaksa keskittyä ajattelemaan mitä muut ajattelevat. Voin olla oma itseni ja nautin siitä! Vahva, itsenäinen nuorinainen. Tästä ei ole paluuta.

Lisää ongelmia

13.3.2012

Numero 6 sai minut hymyilemään. Hänen kanssaan oli todella helppo olla ja tosiaan sain olla täysin oma itseni.Vaikka sain häneltä taas paljon huomiota, onnistuin todella pilaamaan kaiken. Hänen ystävänsä tuli kuvioihin.. Tästä numero 7. Alkuun en pitänyt häntä mitenkään ihmeellisenä, mutta viime lauantaina sutinaa oli jo vähän enemmän. Ja tottakai 6 oli vieressä katsomassa.. en voi edes käsittää miten niin nopeasti voi jokin asia muuttua, sillä vielä lauantaina kaikki oli hyvin, ja sunnuntaina ei tosiaankaan. Baarista lähdin tämän numero 7 kanssa ja päädyimme luokseni sänkyyn. Aivan varmasti 6 tästä kuuli eikä sen ihmeemmin ole enää mitään yhteyttä pitänyt.

Eilen kävin hänen luonaan, mutta huomasi ettei kaikki ole enää kohdallaan. Hän oli jotenkin etäinen eikä puhunut paljoa mitään mikä ei tosiaan ole hänen tapaistaan! Toisaalta tiedän kyllä syyn.. tämän takia en viihtynyt siellä kauaa vaan lähdin vähin äänin. En uskaltanut puhua oikein mitään koska en tiennyt mikä puheenaihe olisi sallittu.

Kukaan ei voi kuvitellakkaan kuinka paska fiilis siitä tuli! Mutta koska olen hengannut nyt ainoastaan jätkien kanssa on minusta tullut kuin yksi heistä. En pystynyt edes itkemään vaikka oli todella paha olo. Numero 6 oli hyvin ihastunut minuun. Ja minä menin särkemään hänen sydämensä olemalla hänen yhden parhaimman kaverin kanssa. Mitä päässäni oikein liikkui? Ei tainnun pahemmin oikein mitään.. ja vielä pahempaa on edessä!

Tämä kyseinen numero 7 on myös aivan ihastunut. Hän haluaa nähdä joka päivä, heittää minua töihin ja tulla yöksi. En tiedä miten suhtautua tähän, sillä en tiedä haluanko hänestä mitään. Ja se tuntuu olevan niin väärin 6 kohtaan.. miten kieltää miestä tulematta yöksi? Ja miksen edes halua häntä tänne? Hänkin on kuitenkin hauska ja no, ainakin mielenkiintoinen persoona. Minun pitäisi olla onnellinen, että miehet kuitenkin haluavat minua. Kuitenkin tämä alkaa olla jo kärsimystä. Milloin tiedän, että olen törmännyt mieheen joka sopisi minulle? Kriteerini ovat jo niiiin korkeat, että tuskin kukaan mies niitä pystyisi täyttämään..

Kaveripoikia

Tiedän, että siitä on kauan kun olen viimeksi kirjoitellut mitään.. elämässäni on tapahtunut niin paljon, että pelkästään sen kirjoittaminen ylös on tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta.

Tosiaan, numero kakkosen voi unohtaa.. Hän oli luonani yötä, eikä sen jälkeen ole mitään kuulunut. Haluaisin kyllä unohtaa hänet, mutta miksi se on niin vaikeata? Kaikki edelliset numerot ovat kadonneet ja uusia on tullut tilalle. Kuitenkin olen huomannut etten tosiaan ole valmis suhteeseen.

Viime kerralla kun sanoin miehelle (joka asuu toisella paikkakunnalla, ajaa hienolla autolla ja omistaa oman kämpän) etten ole valmis mihinkään vakaavaan niin mitä siitä sain. Koko ihmisestä ei ole sen kummemmin enää kuulunut.. Sanon häntä numero 5:ksi, koska vaikken ole valmis suhteeseen, minulla on ikävä häntä.

Baarista onnistuin lähtemään yhtämatkaa paikkakuntani yhden komeimman jätkän kanssa kotiini. Noh jotain kyllä tapahtui, mutta voin sanoa, että hänellä on käynyt tuuri, että on komea. Taisi jopa olla hirvein yöni ikinä! Ja se on jo aika paljon.. Nykyään hän ei moikkaile minulle, tai edes katso minuun päin jos tulee vastaan.Miten joku kehtaa! Tosiaan silloin, olin harrastanut ensimmäisen yhden yön juttuni.

Olin tutustunut moneen jätkään ihan vain parin kuukauden sisällä. Tässä tulee numero 6. jota kylläkin pidän vain kaverina, tai ainakin osittain. Mitä bileissä tapahtui, sitä en paljoa muista. Mutta jotain pientä pussailua taisi olla. Eikä ollut edes ainoa tapaus!

Joka tapauksessa, noiden bileiden jälkeen olin antanut numero kutoselle jotain toivoa. Toivoa, että voisimme olla jotain enemmän.. Siispä aloin tapani mukaisesti hengailemaan tämän jätkän kanssa, koska jostain syystä nautin miesten huomiosta todella paljon. Ja heti kun kiinnostusta tulee esiin, niin leikittelen näiden miesten tunteilla antamalla ymmärtää jotain.. Siispä puolitoista kuukautta bileistä myöhemmin numero kutonen myöntää olevansa ihastunut minuun.. Vakuutan hänelle kuitenkin, että voi olla parempi jos pysymme ystävinä. En tosiaan ole vieläkään valmis mihinkään. Hän myönsi sen olevan ok, mutta tiesin ettei se ole. Tästä syystä en ole nähnyt häntä enää niin paljoa kuin aikaisemmin... hän ei pyydä minua luokseen katsomaan leffaa tai pelaamaan, ei pyydä kahville tai ajelemaan..

Mikseivät miehet kestä kaveruutta? Eivätkö he voi salaa mielessään toivoa, että jos joskus nainen muuttaisikin mieltään? Kai se vain on helpompi ottaa samantien etäisyyttä ja unohtaa koko juttu, sillä eihän siitä olisi koskaan tullutkaan mitään. Mutta mitä olisin voinut tehdä? Sanoa, että pitää katsoa mihin tämä kaikki johtaa? Enkö silloin olisi antanut väärää informaatiota ja samalla turhaa toivoa? Kun sanon etten ole valmis suhteeseen, se ei tarkoita sitä, että toisen voi unohtaa tosta noin vain. Haluan vain jatkaa samanllailla kuin ennenkin, enkä vain istua kotona kaikki illat odottamassa, että joku haluaisi puhua minulle.

Viime kerrastani alkaa olla jo kaksi ja puoli kuukautta. Kauan joutuu vielä odottamaan? Miehiä olisi kyllä, mutten tosiaan ole valmis sotkemaan ystävyys suhteita. En vain voi ymmärtää miten helposti miehet voivatkaan pyyhkiä minut elämästään. Enkö koskaan ollutkaan niin tärkeä?