Vain kavereita?

Tiistaina 22.5.2012

Numero 9 ja 10 ovat saaneet ajatukseni aivan sekaisin. Koska 9 oli minulle ilkeä laittamalla viestiä, jossa sanoi ettei välttämättä jaksa odottaa niin kauan, että tiedän haluavani seurustella. Siis ei jaksa odottaa minua? Luulisi, että hyvää kannattaa odottaa. Vai olenko kuitenkaan niin hyvä? En taida olla.. varsinkin kun näiden viestien jälkeen hermostuin häneen ja soitin numero 10 ja menin hänen luokseen yöksi... oliko se väärin? En tosiaan osaa sanoa vielä. Koska tapahtumien jälkeen numero 9 ihmetteli miksi halusin nähdä häntä, ja eikö tämä juttu selvinnyt jo. Ja kun sain juteltua, kaikki oli taas hyvin. Tähän päivään asti.

Ysi laittoi viestiä, että tunnun enemmän kaverilta.. Mitä tähän olisin sanonut? Enhän halunnut seurustella, mutta mahdollisuuden menettäminen otti koville. Mitä teen kun haluankin seurustella? Hän pitää minua vain kaverina vain siitä syystä, että hengailen muutenkin hänen kavereidensa kanssa. Onko se outoa? Ei mielestäni, koska olen tutustunut heihin kaikkiin suunnilleen yhtä aikaa.

Vielä olen sentään onnekas, sillä ysi ei ole kuullut minun ja kympin jutusta. Ja jos se on minusta kiinni, ei tule koskaan kuulemaankaan. Mielestäni en kuitenkaan tehnyt mitään väärää. Hän itse sanoi, että se oli siinä. En oikein tieäd mitä tekisin. Epäröin puolet ajasta, ja silloin kun 9 on epävarma, minä olen varma. Hän on ensimmäinen pitkään aikaan kenen kanssa voisin kuvitella seurustelevani. Ajoitus on vain pahasti väärä. Haluan nimittäin kesän pysyä sinkkuna, jotta saan tosiaan tehdä mitä haluan. Mutta kuitenkin kun jatkan epäröintiä, menee mahdollisuuteni kauemmaksi. Pian hän ei ole enää kiinnostunut, jolloin minä tietenkin olen.

 Yritän keskittyä nyt oikeisiin ongelmiin, siis miehiin. Miehethän ovat kaikkien ongelmien alku ja loppu. Täytyy vain selviytyä päivä kerrallaan, vaikka koville se ottaakin.

Kaksi numeroa, kaksi ongelmaa

Tiistai, 8.5.2012

Viime lauantaina elämäni sai taas uuden suunnan. Ja muutaman ongelman lisää. Siis puhun numeroista. Olimme ystäväni synttäreitä juhlimassa hänen kotonaan (itse olin selvinpäin, koska olin tietysti viikonlopun töissä..). Noh, sinne ilmestyi sitten kaverini kaksi jätkä kaveria. Ei siinä mitään ihmeellistä, olin aivan normaalisti ja oli ihan hauskaakin. Illan aikana aloin kuitenkin huomata, että molemmat alkoivat katselemaan minua.

Kun lähdimme baariin, nämä molemmat miehet hyppäsivät autooni. Baarissa alkoi stten näiden miesten tappelu minusta. Molemmat halusivat numeroni (tällä kertaa puhun puhelinnumerosta), molemmat halusivat tanssia kanssani hitaat ja molemmat halusivat lähteä kanssani sieltä pois..

Numero 9, hyvin komea, hauska ja suunnileen minun pituinen. Hän olisi halunnut maksaa minut sisään, mutta en antanut. Onnistui ostamaan minulle kuitenkin kokiksen. Hän oli vähemmän kännissä kuin numero 10, joka on siis ysin paras ystävä.. hänkin on komea ja hauska. Jotain hänessä oli kuitenkin sellaista, että lopulta tanssin hänen kanssaan hitaat. Ja vieläpä numero 2 naaman edessä! Kyllähän hymyilytti!

Lopulta olin kuitenkin pilkkuun asti ja aloin heittämään porukkaa kotiin. Ensin heitin 10 ja sitten 9. Juttelimme hänen kanssaan vaikka kuinka kauan pihassa, ja koko ajan yritti kysellä mitä teen seuraavana päivänä. Sanoin, että en tiedä. Enkä tosiaan antanut mitään selvää vastausta. Hän vain naurahti, että onpa jäätävää. Mutta sanoi soittelevansa kuitenkin.

Juuri kun olin päässyt kotiin numero 10 soittaa minulle ja tarvii uudestaan kyytiä. Mietin hetken, että lähdenkö vai enkö. Eikai hänelle voinut sitten sanoa ei, vaikka siinä vaiheessa minulla oli suunnilleen neljä tuntia aikaa nukkua ennen töitä. Heitin sitten ”muutaman” ihmisen kotiin, ja kympin sitten viimeisenä. Hän olisi halunnut pussata minua edes poskelle, mutta hymyilin vain ja sanoin, että meneppäs nyt siitä. Hänkin lupasi soitella seuraavana päivänä..

Kolmen tunnin yöunien, ja yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen näin tätä tyttökaveriani, kenen synttäreillä olimme olleet. Hänen viisas idea oli lähteä näiden miesten kanssa katsomaan leffaa parin muun jätkän kanssa erään kotiin. 9 nojaili minuun loppu leffan ajan ja 10 vaikutti aika vaitonaiselta. Leffan jälkeen lähdimme kaverini kanssa heittämään jotain niistä kotiin ja sillä matkalla sekä 9 että 10 laittoivat minulle viestiä. Olin aivan kusessa näiden kanssa..

Eilen kävin sitten kuitenkin 9 kanssa kahvilla. Ja vähän ajelemassakin. Aika moni meidät taisikin huomata, sillä jokainen jäi tuijottamaan suu auki. Tänään aamulla olin sitten saanut viestin, jossa hän haluaisi huomenna lähteä katsomaan kanssani leffaa.. Mitä voisin vastata? Lupasin 10 viedä tavarat, jotka hän unohti autooni viikonloppuna. He taitavat molemmat olla minuun ihatuneita.. Ja mikä pahinta, parhaita kavereita! Siispä jos tekisin jotain väärin, saattaisin rikkoa heidän välit. Molemmat ovat ihania, mutta miten voin tapailla toista ilman, että toinen saa siitä tietää? En ilmeisesti mitenkään. Haluan kuitenkin nähdä heitä molempia. Miksei koskaan voi kaikki mennä niinkuin pitäisi? Onko rakkauden etsiminen oikeasti näin vaikeaa? En tosiaan haluaisi valita näiden kahden väliltä.. Tarkoittaako se sitten sitä, että joudun unohtamaan molemmat? Pahimmassa tapauksessa kyllä niin taitaa olla..

Mies menneisyydestä

1.5.2012

Olipahan taas vappu.. Kaikki meni hyvin niin kauan kunnes numero 2 tuli baariin.. Kyllä, haikailen edelleen hänen peräänsä, vaikka koko jutun lopusta on jo varmasti yli puoli vuotta. Tyhmänä tyttönä halusin mennä juttelemaan hänelle. Ongelmana oli se, että hän ei tosiaan halunnut puhua minulle. Miksei? Yritin kovasti, kunnes lopulta pöydässä sanoi minulle monta kertaa, että mene pois. Jokainen sana oli kuin veitsellä olisi lyöty suoraan sydämeen uudestaan ja uudestaan.. Ja tämä sydän alkoi vuotaa, siispä kyyneleet tulivat silmiini. En kestänyt enää, joten lähdin itku kurkussa kävelemään kotiin päin.

Kaveritkaan eivät saaneet oloani paremmaksi ja laittelivat viestiä, että onko kaikki ok.. Mikään ei ollut ok! Minut oli torjuttu. Ja vielä mies, keneen olin rakastunut. Alussa hänessä oli haastetta mutta taitaakin olla mahdoton tehtävä! En ymmärrä mikä hänessä on ja miksi edelleen haluan hänet. Miehiä riittäisi jonoksi asti, mutta tämä ei ole kiinnostunut. Ainakaan enää. Ärsyttää kun en osaa olla vahvempi. Samantien kun hän torjuu minut, lähden itkien kotiin. Mikä ei ole oikein? Aika vahva humalatila sen kyllä teki. Selvinpäin olisin sanonut hänelle suoraan mitä ajattelen, ja mennyt takaisin ystävieni luokse.

Noh, mikä on tehty on tehty. En tosiaan halua enää puhua hänelle. Tai siis haluan, mutta en mene. Ja jos hän joskus yrittää minua, en anna mahdollisuutta. Kuka haluaisi roikkua yhdessä ihmisessä niin kauan? Puoli vuotta on jo liikaa ajatuksia hänestä. Mitä sitten aion tehdä? Nostan pään ylös, lopetan turhan itkun, ja lähden eteenpäin. Numero 2 on vihdoin kuopattu!