Lopullisesti ohi

13.4.2012

Kaksi päivää sitten olin numero 8 kanssa ajelemassa. Aluksi oli vaikeuksia keksiä puheenaiheita, mutta lopulta alkoi sujumaan. Vähän liiankin hyvin. Parkitimme jonkun aikaa kun hän teki aloitteen. Ei sen enempää kuin pientä pussailua mutta silti. Olisin mielelläni jäänyt autoon, mutta kello alkoi olla paljon. Lähtiessäni hän kyseli mitä teen seuraavana päivänä ja sanoi ilmoittelevansa. Kuitenkaan eilen illalla mitään ei ollut kuulunut, joten laitoin viestiä (Ja taas turhan nopeasti?) . Salilla hän oli, mutta ei sen enempää ollut tulossa paikkakunnalleni. Joten annon asian vain olla. Jos hän on vielä kiinnostunut niin saa luvan osoittaa sen.

Tänään numero 7 kävi luonani. Ajattelin, että nyt on hyvä aika puhua hänen kanssaan tilanteesta. Ensin hän ei näyttänyt ymmärtävän kun sanoin, että on parempi jos ollaan vain kavereita. Niinkuin oikeasti kavereita. Hän taisi vähän loukkaantua kun sanoin, että ei tämä olisi toiminut..

Yritin vakuutella näin olevan parempi. Onnistun vaan aina loukkaamaan kaikkia niinkuin on huomattu. Kysyin häneltä, että ymmärtääkö tilanteen ja sen mitä teen. Vastaus oli että eiköhän se tullut aika selväksi, ja lähti. Hän jätti minut sohvalle istumaan kyynelten kohotessa silmiini. Tiesin sen olevan oikein, mutta se sattui pahasti. Ainut tapa jolla voin suojella häntä, on lopettaa tämä. Minun täytyy antaa 7 mennä, jotta hän voi jatkaa elämäänsä eikä jäädä murehtimaan minua. Mutta miksi minun täytyy kärsiä? Suojeleminen ei ole helppoa. Se, että hän suuttui minulle on hyväksi hänelle, vaikkei välttämättä tiedäkkään sitä.

Kauan jaksan itse enää tällaista? Miksi kaikki aina ihastuvat minuun kun lopputulos on aina sama. Molempiin osapuoliin sattuu, ja minuun aina vain enemmän. Joka kerta on muistutus edellisestä, kuinka paska ihminen voi oikeasti olla..

Nousin ylös sohvalta ja katselin ikkunasta kun hän käveli autolleen ja kaahasi pois. Taas yksi mies vähemmän elämässäni.. ja tällä kertaa en tiennyt, tuleeko hän enää takaisin.